Ei vieläkään viestiä.

Kello kymmenen neljäkymmentäneljä, ilta.
Hän vilkaisee kännykkäänsä. Ei viestiä. Hän nousee pöytänsä äärestä ja loikkii hiljaa viinipullojen yli pitkin parkettilattiaa, jottei herättäisi alakertalaisia. Hän pysähtyy vessanovella. Hän pujahtaa sisään ja jättää vessan oven auki. Hän katsoo itseään ensin peilistä ja irvistää kuvajaiselle. Sitten hän laskee alushousunsa puoliväliin pakaroita, kunnes päättääkin pestä hampaat. Alushousuja hän ei nosta. Hammastahna maistuu mintulle. Hän harjaa hampaat kaksi kertaa edestä ja kerran takaa ja huuhtelee vaahdon pois viileällä vedellä. Vihdoin hän laskee alushousunsa polviin ja istuu pytylle. Hän nousee pissattuaan ja pesee vielä kätensä. Nyt vesi on liian kuumaa. Poistuessaan hän sulkee vessan oven huolellisesti ja loikkii viinipullojen yli uudelleen. Matto meinaa livetä alta ja saa sillä loikoilleen balineesikissan säikähtämään säikähtäneenä ja pinkaisemaan keittiöön. Pöydän ääressä hän tarkastaa kännykkänsä. Vanhaa mallia. Ei vieläkään viestiä.

Kello kaksitoista kaksikymmentäkuusi, aamu.
Keittiössä tuoksuu kahvi. Kissat pyörivät hänen jaloissaan; niillä on nälkä. Ei ole ruokaa, pitäisi käydä kaupassa. Ei ole ruokaa, mutta on kahvia. Hän pärjää kahvilla. Pärjää ainakin muutaman päivän. Ja sehän näkyy kuihtuneessa ruumiissa. Hän istuu pöydän ääressä ja tuijottaa ikkunasta. Pian kadulla pyöräilee tyttö punaisella Jopolla. No nyt. Tyttö vilkaisee kadulla työskentelevää remonttireiskaa, kääntää katseensa ja polkee pikkuylämäen ylös seisten. Tyttö tekee sen joka päivä. Samaan aikaan. Hänen päivä lähtee käyntiin kun tyttö pyöräilee ohi. Lääkäri määräsi päivärutiineja. Kissat mouruavat lujaa. Hän hörppää kahvista ja nousee ylös. Naapuritalon kolmannen kerroksen miehelläkin on päivärutiineja. Häntä ei haittaa vaikka mies kiikaroi joka aamu häntä. Hän ei jaksa aamuisin pukea kuin alushousut, nimittäin. Häntä ei sellaiset miehet haittaa. Kissat seuraavat perässä. Hän potkii viinipullot tieltään ja pukee puseron päällensä. Se on täynnä kissankarvoja. Housuja hän ei jaksa pukea, mutta pusero nyt käykin mekosta. Hän harjaa tukkansa ja ottaa avaimet ja lähtee ovesta. Viiden minuutin kuluttua hän tulee takaisin hakeakseen rahapussinsa.

Kello kahdeksan nollakaksi, ilta.
Kissat ovat hiljaa. Ne saivat ruokaa ja nukkuvat. Hän söi päivälliseksi nuudeleita, mutta ei jaksanut keittää niitä. Samoja nuudeleita ne ovat kuivinakin. Nyt hänellä on myös hieman nälkä. Hän keittää sitten myöhemmin teetä ja ottaa teen kanssa kuivattuja luumuja. Hän nojaa päänsä ammeen reunaan. Reuna on kellertynyt. Vessassa haisee nikotiini. Hän kastaa päänsä vielä veden alle. Vesi on jo viilennyt. Hän nousee pinnalle ja hakee sormiinsa kännykkänsä. Hän tuijottaa sen pientä, hohtavaa ruutua. Ei vieläkään viestiä.