Nimetön

Mä tiiän kyllä et milloin pitäis lopettaa
mutten osaa en saa en ehkä voikkaan
En aina tiedä mitä teen ja milloin missäkin
tiedän vaan et oot se seinä välissä mun ja maailman
turha lyödä kun potkit kuitenkin takaisin
rakennat ympärille lisää ja lisää tiiltä
päivä päivältä mietin mä vain tarkemmin
että mitä mun pitäis tehdä
mutta ei silti olen mä vieläkin sekaisin
katson sua ja sitten tiedän

Hei, ei, en, en
oikeastaan
edes
tiedä
Voin, en, tai, no
saa
nyt
nähdä

Voisin lyödä, potkia ja huutaa vielä lujempaa
muttei se taida auttaa
katsoo silmästä silmään pelkoo jota mussa aiheutat
mutta silti vain käännän katseen
ehkä pitäisi opetella irroittaa
opetella purkamaan parsinnat uudestaan
kirjoittaisinko paperille nimes muistiin
sillä ehkei osa musta haluakaan unohtaa
mutta silti mun pitäis päästä läpi
juosta päin ja huomata tosi seikka
sä ja mä
me ollaan enää pelkkää ilmaa