Kuljin pimeydessä
kuin haalea haamu.
Vuosia näkemättä,
tuntematta.
Hajoitti Jumala
elämättömän elämäni
-kuin purkutuomion saaneen tornin
minut.
Alkoi tuskallinen,
mutta niin armollinen matka
itseeni.
Nyt tunnen
-suurta iloa
tyytyväisyyttä,
että purkutuomio toteutettiin.
Selite:
Runo tuntemuksista parin voden takaa. Näin jälkikäteen on sanottava että vaikeudet vahvistavat ja auttavat matkalla itseen. Nyt jo hymyilyttää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiitos paljon kommentistasi. (:
Yhdyn edelliseen kommentoijaan. Tykkäsin tästä, tässä oli erittäin kypsää ajattelua ja se on puettu hyvin sanoiksi. Toimiva kokonaisuus, todenmukainen.
Hieno runo. Toimiva metafora. Onnellinen loppu. Tosi hieno.
Kyllä kyllä, jotta jotain todella uutta voi syntyä, täytyy vanhan väistää tieltä. Tämän kerrot runossasi, pidin!
Näin on...ja vasta jälkeenpäin huomaa kaiken tarkoituksen...itsekin ymmärsin vasta myöhemmin, miksi juuri syöpään piti sairastua...siitä on ollut apua monille hoitamilleni potilaille!
Hieno runo ja hyvä, että matka on takana. Nyt kokemuksesta viisaampana ja rikkaampana. Näin se vaan menee. Hyvä! =:)