Mies katseli naisen kirkkaisiin silmiin baarin savuisen ilman läpi ja hymyili. Iloinen nauru, lasien kilinä ja mukaansa tempaava musiikki täyttivät ilman heidän ympärillään. Heidän yhteiset ystävänsä istuivat puhuen keskenään tiskin ääressä. Joku sanoi jotain ja toinen purskahti täyteläiseen nauruun vieressä ja pian nauru tarttui muihinkin.
Mies katseli naista ja sanoi tälle jotain hymyillen ilkikurisesti. Nainen vastaa katseeseen viekkaasti ja räväyttää vastauksen joka ei voi olla saamatta miestä nauramaan.
Syntyy lyhyt hiljaisuus kahden ihmisen välillä jolloin ha vain katselevat toisiinsa ja hymyilevät. Mies avaa ensimmäisenä suunsa:
- Muistatko…
- En. Nainen keskeyttää miehen lauseen ilkikurisesti hymyillen.
- …silloin kerran kun kysyit minulta, kaksi kuukautta sitten. Ei kun neljä, vai onko siitä jo kuusi kuukautta?
- Niin? Nainen venyttää sanaa tehostaakseen kysymystä.
- Kysyit mitä minä sinusta haluan…
- Kaksi kuukautta.
- Mitä?
- Siitä on kaksi kuukautta aikaa.
- Ai? Niinkö vähän aikaa siitä onkin.
- Niin on. Mitä olitkaan sanomassa? Ujo ääni naisen sisältä kysyy.
- Kysyit minulta silloin, mitä minä sinusta haluan ja minä vastasin, etten halua seurustelusuhdetta.
Nainen katsoi ujosti punastellen miestä joka piti puheessaan pienen tauon katsellessaan punaa naisen poskilla.
- Niin? Muita sanoja nainen ei keksinyt.
- Muistatko sen?
- Kyllä.
- Mitä jos minä haluaisin muuttaa mieltäni?
Nainen kohottaa katseensa epäuskoisen toiveikkaasti ja katsoo suoraan miehen hymyilevän kysyviin silmiin, jotka katsovat häntä hyvin läheltä takaisin. Sydän jyskytti naisen rinnassa hurjaa vauhtia ja hän oli iloinen siitä että istui korkealla baarijakkaralla ikkunan vieressä, toisista syrjässä. Koska, jotenkin hänestä tuntui, etteivät hänen jalkansa kantaisi jos hän seisoisi miehen vieressä, tuon polttavan kauniin katseen alla joka häntä katkeamatta seurasi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
