Nothing.

Se katsoo minua onnesta loistavilla silmillään.
Silti sen silmät ovat ontot.
Luoden kauneuden kuvaa itsestään.
Vaikka todellisuudessa rapistuu.
Täydellisyyttä heijjastaen ihmisten silmistä.
Jotka eivät näe sisälle asti.
Kullan kiharat hiukset, jotka yltävät pitkälle selkään.
Peittävät lapaluut tarkoituksella.
Siniset silmät, joissa ei ole virheitä,täydellisen valkoiset ympäriltä ja täydellisen siniset keskeltä.
Silti niin tyhjät.
Suu on pyöreä ja nuorekas, huulet sopivat, pyöreät, suudeltavat.
Mutta kylmät ja tunnottomat.
Pieni suloinen nenä, kauniit kasvot.
Poista naamio, näet vastakohdan kaikelle kauniille.

Mitä kaikkea sisältä löytyykään.

Joku raiskasi enkelin.
Nyppi untuvaisia sulkia kivuliaasti, Repi siivet irti.
Lapaluista vuotaa verta, vaikkei sitä kukaan näe.
Ei päässyt enää takaisin taivaaseen, joutui tähän maan päälliseen helvettiin.

Todellisuudessa hän on päästään sekaisin.
Joskus silmiin syttyy kiilto jos muistot palaa.
Ei ole enää ymmärrystä.Ei tajua tuskalle.
Sama hymy aina huulillaan.
Kuka häntäkin ohjaa, huluus kenties, kenties ei.
Silti siipiä ei voi mikään palauttaa.