Toinen runoni ikinä

Salaisessa kammiossa maalaan uutta taulua.
Olen tehnyt sitä niin kauan. Teen myös kuutta laulua.
Haba tekstaa, se on nelkytviis ja ikuinen punkkari.
Entä jos sitten kun olen kuuskytkuus,
olen yhä pelkkä maalari?

Sinua salaa rakastan.
En tiedä mitä ajattelet.
No, et ainakaan vihaa mua, vaikka tuskin ihailet.
Jee jee. Jee jee.
Mummot töihin polkee.
Aurinko nousee taivaalle
ja sitten taas maille menee.

Vuodet seuraavat toisiaan, aika hiljaa rullailee.
Suurin osa täällä on pelkkää pimeää.
Se ei sielulle hyvää tee.
Pitäis oppia rakastaa.
Se on paljon vaadittu.
On meitä varten suuri suunnitelma.
Se on tarkoin laadittu.

Luojan sivellin maalaa väreillä, että ilma ihan väreilee,
mutta joskus se maalaa vaan mustaa ja pienet ihmiset hämmästelee.

Tahtoisin olla sulle enemmän. Tai ainakin tuntuu niin.
Mietin onks kaikki vaan harhaa. Eiks me päästäkään paratiisiin?

Nukahdan turhiin unelmiin ja herään realiteettiin.
Miksi tapahtui alkuräjähdys?
Päättyyks kaikki suureen orgasmiin?

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3