Nimetön

Runoilija miss*you

nainen
Julkaistu:
6
Liittynyt: 14.12.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Sydän luuli löytäneensä lämmön ja turvan. Antoi jään sulaa kerros kerrokseltaan kunnes oli täysin paljaana antamassa rakkauttaan.

Sydän uskalsi vihdoin luottaa ja antaa itsensä kokonaan toisen nähtäväksi. Sydän oli iloa ja onnea täynnä, säihkyi kirkasta valoaan ympärilleen.

Varoittamatta alkoivat veripisarat valua pienestä sydämestä. ”Onnen pisaroita”, sydän ajatteli.

Kunnes sydän alkoi kutistua ja tunsi viiman lähestyvän. Sydän yritti taistella kylmyyttä vastaan. ”Ei, ei!” Se huusi. ”En tahdo kovaa kerrosta takaisin ympärilleni.”

Vaikka sydän kuinka pyristeli vastaan, se ei riittänyt. Kylmyys vangitsi jälleen pienen punaisen, jähmetti paikalleen yksinäisyyteen.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis runo.
Onnesta ja ehkä siitä kuinka välillä se että n epävarma voi olla pahaksi.

 

Käyttäjän kaikki runot