Sä sait taas mut näkemään,
että jotain hyvääkin olla voi.
Annoit takaisin uskon,
jonka olin menettänyt liian pitkäksi aikaa.
Sä sait mut tuntemaan,
miksi mä täällä vielä oon.
Mä tahdon vaan kiittää,
siitä että avasit sulkeutuneet silmäni.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| janoinen | Vainoharhaisuuden rajoilla | 1.7.2007 | 0 | Runo |
| janoinen | Nimetön | 3.1.2007 | 1 | Runo |
| janoinen | Piilossa | 6.7.2006 | 0 | Runo |
| janoinen | Nimetön | 24.6.2006 | 1 | Runo |
| janoinen | Nimetön | 8.6.2006 | 0 | Runo |
| janoinen | Nimetön | 8.1.2006 | 1 | Runo |
| janoinen | Nimetön | 21.9.2005 | 0 | Runo |
| janoinen | Nimetön | 1.9.2005 | 0 | Runo |
| janoinen | Nimetön | 1.9.2005 | 0 | Runo |
| janoinen | MENNEISYYDEN HAAMU | 28.6.2005 | 0 | Runo |
Kommentit
On ihanaa kun kohtaa ihmisen jolta paljon saa ja joka saa itseäänkin oikein arvostamaan.
Voiko kukaan toiselle enempää antaakaan?
Arvostavaa kauneutta hehkuu runosi.