Tänään kadotin ystävän
jonka luulin pysyvän luonani.
Ajan myötä kuitenkin tajusin,
etten pysty olemaan mukana
leikissä, jossa yksin kannan vastuun,
häviän auttamatta.
Minun ei anneta olla
oma itseni, minä.
Näyttelen sivuroolia luullessani
osani olevan toinen naispääosa.
Olen laittanut kaikki peliin
ja ollut olemassa,
ollut paikalla.
Kiitokseksi kuvittelin,
että minullekin oltaisiin,
vastavuoroisesti ojennettaisiin
auttava käsi.
Kuitenkin, sain vain kiittämättömyyden,
katkeruuden ja niin,
en mitään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella pysäyttävä ja toimiva alku, joka antaa toivoa todella vahvasta runostakin. Ja runo ei tuota pettymyksiä. Kielikuvasi toimivat loistavasti.
Olisin ehkä itse muuttanut hiukan ensimmäisen säkeistön rivityksiä, mutta runo toimii näinkin. Todella hieno teos. :)
Varsin ikävä tilanne, oon pahoillani siitä. Mutta teksti on sujuvaa ja koskettavaa.
niin kovin tuttua.
niin kovin tuttua.