Ei ei

Minua naurattaa sinun lämpimän sävyiset sanasi tällaisena kylmänä iltana, syksyisenä, joten voit unohtaa kesärakkaudet ja tyttöjen suutelemisen ilta-auringossa, kun asvaltti tuntuu viileältä paljaiden jalkojen alla. Voit jatkaa sydänten keräilyä kuin parasta mahdollista urheiluharrastusta. Minua ei kiinnosta enää, sillä olen liian sisäänpäin kääntynyt omine tunteineni, olen liian kylmä itsekin niin kuin sain kuulla. Enää ei ole niitä katseita hämärässä ja vanhassa rakennuksessa, joka sai kaiken pinnalle, myös ne minun paljon puhutut tunteeni, joiden piti olla kuolleet jo kauan aikaa.

Näin taas unta, jossa suutelin sinua suupieleen, poskipäälle ja otsalle, sillä unethan voivat olla minkälaisia tahansa, niiltä ei voi kieltää mitään. Ei ole kokonaan minun syytäni, että nukahdan aamuyöllä kasvojesi piirteet terävinä mielessäni. Näen sinut silmieni edessä selkeästi jatkuvasti. Eikä se ole minun syytäni.

Olen piilotettujen tunteiden surullinen jatkumo, mutta jos katsoisisit suoraan etkä ohi niin näkisit lävitseni. Suoraan sydämeen, joka on rumilla arvilla ja jonka kuori hajoaisi tuhansiksi palasiksi, jos vain osaisit katsoa sinne. Jos vain osaisit valita ne sanat, jotka avaisivat henkiset reitit pääni sisälle. Jos vain osaisit tai jos minä osaisisin antaa sinun tehdä niin.

Ei ne sateiset kesäillat sitten olleetkaan mitään, katseet, joiden merkitys oli salassa koko ajan. Eläminen jo itsessään on sellainen käsite, mitä ei pysty ymmärtämään, saati sitten siihen liittyvät tunnehäiriöt. Jos vain pystyisin niin yrittäisin. Unet eivät riitä täyttämään sydämen pakottavaa tarvetta saada sinut niin lähelle, että tunnen hengityksen niskassa ja kuulen sinun sydämesi lyönnit omaani vasten. Joskus on vain tyydyttävä, siihen mitä saa ja mennä yksin parisänkyyn nukkumaan ja odotettava unien tulemista. Sillä kun näen sinut edes sillä tavalla, olen onnellisempi kuin milloinkaan.