Tule
tähtien lyhtykujalle
sinne missä muilta salaa kasvan,
astu puutarhaani.
Katso
minussa on väri sinisten varjojen
miljoonien valovuosien,
ja odotuksen.
Avaa
kätesi
sydämesi
avaa sielusi.
Olen hehkunut vasta hetken
mittaamattomalla maallani.
Selite:
En ole pitkiin aikoihin kirjoittanut mitään! Tämä oli erään kesäillan inspiraation tulos.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno.
Upea.
Tässä runossa on ihan käsittämätöntä intimiteettiä. Tää väreilee jopa hieman eroottisesti, vaikka jotenki luulen että tätä ihan siinä mielessä ookaan kirjoitettu. Luulen että se eroottisuuskin kumpuaa vaan siitä yksityisyydestä jota tää runo huokuu.
Äärettömän kaunis, yksinkertaisestikin voi sanoa niin paljon. Enkä tarkoita että tämä olisi yksinkertainen runo, vaan vain sitä että lyhyesti voi kertoa kymmenen erilaista tarinaa.
Ihana. Mikäpä tätä paremmin kuvaisi.
Runosi rakentuu hienosti ja vähitellen, rivien välistä nousee esiin ajatuksia ihmisen halusta ja kaipuusta tulla löydetyksi, nähdyksi, omassa elementissään, sellaisena kuin on. Emmekö me halua sitä kaikki?
Ihanaa mystiikkaa ja herkkää salaperäisyyttä tässä, tästä nauttii kielenkäyttösi takia ihan lukuelämyksenäkin, sanomaa sen kummemmin miettimättä.
Minä pidin.