Unohdan joskus että ystävät ovat niitä jotka auttavat jaksamaan. Eteenpäin elämässä pääsemään. Monesti meinaan ympärilleni panssarin luoda. Kukaan ei silloin lähelleni pääse. Havahdun siihen että tajuan, En mä voi elää ilman ystäviä. Pakko joskus olla yksinään. Ei tarvitse kenenkään tunteista välittää.
Ei tarvitse välittää mitä toiset ajattelee
Saa olla vaan hiljaa ja relata.
Selite:
tällaista on joskus...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
