Meitä piti yhdessä piilevä liekki,
se oli kuin yhteinen salattu leikki,
kun toisen kanssa iloitsin,
en tajunnut, että sen sammutin
Voi se halveksunnan määrä,
Miten olitkaan siinä niin jäärä,
Mutta, minä ymmärrän sinua,
ja myönnän, tämä tuottaa kipua
Miksi sen miehen kotiini vein?
Kerro voi kulta, miksi niin tein?
Tiedän, menetin sen, mikä oli puhdasta,
Mutta silti, päästä minut pois tästä pannasta
Älä vielä vie tätä viimeistä toivoa multa,
Yritän vain puhaltaa tuhkasta tulta,
Enkö saa enää välillemme kipinää?
Mietin, voi apua, en kestä tätä elämää...
Selite:
Tämä ei ole runo uskottomuudesta, vaikka se siltä vahvasti kuulostaakin...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
