Henkinen noro- virus

Runoilija Lihaaja

mies
Julkaistu:
8
Liittynyt: 1.10.2004
Viimeksi paikalla: 27.12.2015 3:02

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
25.5.1989

Pitkän tauon jälkeen, kun valtion poikaleirin traumat oli saatu karistettua ja saanut otteen taas mielen sopukoista, aloitin kirjoittelemaan uudelleen. Dramatiikkaa sekä kauniita että rohkeita. Saippuasarja- fiiliksillä kirjoittelen mitä päähän sattuu. Vain ja ainoastaan itselleni pään purkamiseen. Joten älkööt pahastuko, jos en kommentoi runojanne. Mutta kiitän silti, kun kerran vaivauduitte edes vilkaisemaan näitä sätöksiä.
 

En halua tätä maailmaa
liian vähän rakkautta
liian paljon kaipuuta
pahasta puhumattakaan

On vaikeaa hengittää
tämäkö on ansaittua elämää?
kun lapsenakaan ei nää
mitä järkeä on elää

Viekää kallonkutistajalle
itkekää vaikka perään
sekö minut parantaa
en muuta tarvinnutkaan
en elä, vaikka elänkin
yhtä paljon kuin aiemminkin

Lääkehöyryissä houraillen
unissani taivaan tähtiä tapailen
kuuta tavoittelen, lisää tarvitsen
mikään ei riitä

On paha olla, tekee mieli oksentaa
mutta tätä henkistä paskatautia
ei voi antibiooteilla parantaa
on jo kroonistunut
elämääni vakiintunut
ehkä joskus olen jo tottunut
ehkä joskus olen jo tähdissä

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot