Rikkinäinen peili

Runoilija Athene

nainen
Julkaistu:
3
Liittynyt: 20.4.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Minä olen minä, en tahdo itseäni muuttaa. Olen korkea puu, olen loukkausten yläpuolella. Viisaasti kuljen, päätäni käännän, rakkautta näen.
 

Minä en halua nähdä sitä, en nyt enkä
huomenna.
Minä en tahdo tuntea sitä, en tässä, en
tänään.
Olen liian heikko kohtaamaan
sen ainoan asian mikä tekee minusta
hauraan.
Minä pelkään kohdata itseni silmästä
silmään.

Olen yrittänyt niellä pettymyksen
karvaita kyyneliä liian kauan.
Olen yrittänyt kantaa itseäni
arvokkaasti maailman kylmissä tuulissa.
Tänään joudun nielemään tappioni ja
katsomaan itseäni vihdoin peiliin.

Näky saa minut pidättelemään kyyneleitäni.
Näen hauraan ihmisraunion.
Ihmisen joka kurotti liian korkealle,
lensi liian lähelle liekkiä.
En ymmärrä omaa parastani...
onko tuo tuossa muka minä...

Rikki meni peili ja upotti minut kauniiseen
lasiseen maailmaansa.
Jokainen sirpale lattialla kuvastaa
elämäni virheitä. Jokainen lasinsiru
kertoo minulle tarinaa, heidän tarinaa,
minun tarinaani.
tuossa lattialla on minun elämäni saavutukset,
toiveet ja erehdykset.

Hiljainen kuiskaus leikkaa rikki hiljaisuuteni:

"Jokainen rikottu peili tuo sinut lähemmäksi minua"

Selite: 
Tämä runo on hieman sekava, mutta niin on tunteet sisällänikin. Käyn tällä hetkellä läpi monia tunteita sisälläni ja yksi niistä on itseinho. En ehkä rikkoisi peilejä itseni nähdessäni mutta silti koen että jotain sisältäni on särkynyt lopullisesti...
Kategoria: 
 

Kommentit

pidin runostasi! mustaki tuntuu just tolta nyt! kaunis :)

 

Käyttäjän kaikki runot