Pettymys toisensä jälkeen
Kasvoilleni lävähtää,
Jäykistää lihakseni ja lopulta vie ryhtini.
Tunteakko vihaa vai surua?
Sitten tulet lähemmäs.
Huokaus edeltäen toista
Mulle ojentaa kätensä,
Rentouttaen, auttaen unohtamaan,
Mutta vain melkein mitä vaan.
Ja siksi itkemme aamulla.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi