Pienenä toivoin ja rukoilin ettet lähtisi yöhön luotani, minut peittelisit, ja uneen tuudittaisit, mutta rukoukset noi haihtuivat tuuleen kuten sinäkin, viina sinut vei vaikka pidin sinusta kiinni koko sieluni voimalla, ei se riittänyt, sormet pienet lipuivat hiljalleen pois kädestäsi, ovi kiinni kolahti ja olit jälleen poissa.
Odotin sua kotiin äidin kans ikävöiden, en tiennyt missä olit, miten voit, oletko kunnossa? Niitä öisin mietin enkä unta saanut ennen kuin saavuit kotiin ja kun saavuit et jaksanut edes hyvää yötä toivottaa.
Nuorena kävin koulua, opin uutta ja pohdin tulevaisuutta, en siitä kanssasi puhunut et mua kuunnellut, tukenut ja ymmärtänyt, tunsin jääneeni vaille rakkautta isän, en tiennyt mitä tehdä minne mennä, istuin vain huoneessani kuunnellen kun huusit äidilleni kiroillen, itkin peläten ja huutoasi säikkyen, tiennyt en kenelle kaiken kertoisin, ehkä isälle taivaan? en häneen vielä silloin tukeutua osannut, vain sormin haparoivin koitin tavoitella kättä korkeimman.
Nyt aikuisena pohdin mahdatko vielä nähdä sen päivän kun löydän sen oikean, entä jaksatko jakaa jakaa onneni kanssain kun astelen avioon. Näetkö vielä sen kun minusta joskus tulee isä saatko koskaan pitää sylissässäsi lapsesi lasta. Oisiko katkeroituneet välit voinut vielä korjata.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Äärettömän KOSKETTAVA teksti. Mitä tähän voi sanoa? Toivon sinulle myötätuulta ja kaikkea hyvää, raitista tietä ja kykyä rakastaa. Kiitos jakamisesta. Tämä on aitoudessaan ja koskettavuudessaan helmi.
Raappana soi taustalla ja antaa rytmin kun luen tätä
karu tarina, hyvin surullisia tapahtumia
Mutta lopussa pilkahdus toivoa, hyvä niin.
Tämä kaunis koskettava runo luettiin appiukon hautajaisiaa ja monien silmänurkka kostui. Kiitos rakas mieheni ettei seurannu isäsi jalanjälkä ja elänmallia.
Riipaiseva ja aito teksti. Kiitos, että jaoit sen meille kasvottomille lukijoille. Sen verran voin kertoa, että toivoa on aina olemassa ja onni tavoitettavissa, jokaisen ihmisen omasta sisimmästä.
Koskettavan Hieno.
Kenenkään ei pitäisi joutua kokemeen mitään tuollaista koskaan. Koskettava on tarinasi.
Tämä sai itkun tulemaan..erityisesti pidin seuraavasta kohdasta!
*tiennyt en kenelle kaiken kertoisin, ehkä isälle taivaan? en häneen vielä silloin tukeutua osannut, vain sormin haparoivin koitin tavoitella kättä korkeimman.*