Kissankello

Silmiesi kuplivan nään,

Kielesi hikoilevan sään.

Savuisen hymysi ylitse kurkotan,

tulitikkuaskin tiputan.

Kynttilän sydän loppuun paloi,

ulos katsoin,

taivas salamoi.

Liljakukan kyyneleet virtasi puroa,

silti en jaksanut miljoonaa vuotta villasukkaa kutoa.

Lapseni lapsen takapihallain näin,

salamoiden iskevän silmiä päin,

metallikolikko pyöri alamäkeä päin,

silti kikatus helmiäismäinen läpi kuulti.

Keinutuolissa huntuisesti hymyilin,

ajattelin,

kai minä kissankelloni viimeinkin kastelen.