Utopiaa

Kuultava lampunhohto,

kameran laukaus.

Vesinen aurinko taivaalla kimaltaa,

kirsikat omenapuusta katoaa.

Utopiaako kaikki tämä,

vai syvää tiedostamatonta totuutta.

Ihmiskallo kalliolla kiertää,

kuuma henkäys havunneulainen.

Kurki ontuu kävyn alla,

sammal lentää taivasalla.

Viulukotelo laiturilla poreilee,

kielet katkeilee.

Epävireinen soitto kaikuu,

kallion pohjalle,

Murtaa kokonaisuuden,

Kimalaisen turkin pehmoisen.