Vanhoja kuvia katson, siellä nään sinut ja minut.
se saa muistoni kukkimaan ja minut miettimään kaikkea.
Sillä nyt kirkkasti muistan sen ajan harmaan kun yhdessä kävelimme tarhaan, siellä suudelman ensimmäisen sinulta sain.
Yhdessä vartuimme silti liian pienen hetken,sillä pian minun oli lähdettävä. Koulusta minua sinä päivänä haettiin ja kysyit äidiltäni voisitko leikkimään tänään tulla? Vastauata et kai koskaan saanut.Vuosia minua odotit takaisin, vuosia kirjeitäni odottaa sait, kunnes viestiä sinulle laitoin ja kerroin että kaikki on hyvin.
Vuosien jälkeen uudelleen ystävyytemme saimme takaisin. Sinulle tarinani sain kerrottua jolloin ymmärsit minne kadonnut olin niin kauaksi aikaa. Sinua olin vuosia kaivannut, ystävääni parhainta.
Kuitenkin tälläkin tarinalla on kurja loppu...
Sillä pian me erkaannuimme emmekä enää koskaan tavanneet,pitäneet yhteyttä emme siis yhtään mitään. Siispä ystäväni parhaimman olin menettänyt. Niitä muistoja tai aikoja en koskaan voi unohtaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
