Kesän hyväilyyn tuudittautuessa
En kuunnellut syksyn viimaa
En suostunut näkemään kellastuvia lehtiä,
hiipivää routaa
kun nautin vielä kirsikan kukista
vaikka ne olivat jo alkaneet menettää loistoaan
Talvi saapui hetkessä
Yhdessä illassa
Olin unohtanut siihen varautua
Annoin sydämeni paleltua
Jäätyä
Ja tuntuu kuin pienikin kolaus saisi sen lopullisesti murtumaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kesäaikaa ajassa, viipyilee runoilija, syksy on aika jonka yli päästä ja muistetaan viime talvea (ehkä) vielä ollaan särkyvää jäätä, kuvan tunnelma ei ole leppoisa vaan tosielämää, hyvin olet runosi kirjoittanut: miten, miksi, uusia runoja odotan