Herätys

olin jo heikko
haavoja ei kehossani
vaan SIELUSSA

olin jo raahannut
itsetuntoni riekaleita vuosia
ilman kiitosta

minä miekasi kestin

nyt ikkunan takana
yö on musta
ei tänä jouluna ole lunta

herääminen oli karmaiseva
en herännyt sängystä
olen kokoajan valveilla

pidän kiinni kuusen
kuivuneista risuista
olen putoamassa

vielä toivon että, kaikki onkin vain pahaa unta

että vain koitit kasvattaa
kestämään jotain suurta
syvemmälle työntämään juuria

mutta nyt hereillä
näen, ettei sinussa ole edes hiventä
mikä on ihmistä

pyristelenkö korkeammalle
risuja pitkin

vai päästänkö irti
vajoan tasaiselle kanssasi

päästänkö irti