Olen ikävöinyt katuvaloja
ja pitkähihaisia yöpaitoja,
kuulaan karkeita
iltoja, jolloin tuuli koputtaa ikkunan karmeihin
palmikoidessaan yksinäisten hiuksia
Ullakolla viruneissa villahatuissa
tuoksuu viime vuoden turvaa tuova onnettomuus,
jonka lahjoitin pois
kutistuneiden villapaitojen kanssa samassa lumisessa
paperikassissa
Onko nimesi taas kirjoitettuna jokaisen lehden ruotiin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunista
Luen tässä tavallaan kahdenlaista ikävää - alussa sellaista onnellisempaa ja lopussa kirpeää toisen, pois lähteneen ihmisen ikävöimistä.
Tykkäsin tän lopusta enemmän kuin alusta. Musta tuntuu, et tähän runoon sisältyis joku traaginen tarina jos tästä tehtäis filmi. Et nyt varmaan yhtään seurannu ajatusta mut näin mulle tää avautuu :D