Sisään hengityksessä
koskettelen kylkiluiden kulmia,
kuuntelen melankolian suhinaa sisään
Puhaltelen iloa ulos iltaa kohden
Yö väsyttää minut pessimismiin
Annan tilaa itkuna huudetuille suudelmille
ja muistan kätesi silmillläni
En enää tahdo kuolla kuin ajoittain
(yleensä ainoastaan yhdeltä sunnuntai-iltapäivisin),
mutta tunnen purjelaivojen
murskaavan rintalastaani
Hae minut sisään tältä pimeältä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno.
voi että,
tää on niin upea..
Jotenkin jossain kohdin sarkastinenkin
Surullisuus paistaa selvästi runostasi.
Pidin.
Hieno.
voi että,
tää on niin upea..
Jotenkin jossain kohdin sarkastinenkin
Surullisuus paistaa selvästi runostasi.
Pidin.