valheelliset sanat kesäyössä
ja mä tunnen kuinka tuuli kutittaa jalkapohjia
vaikka pitäisinkin ne tiukasti maassa
enkä antaisi tunteille tilaa
meri huutaisi korvissa
yhtä kovaa kuin ne sinfoniat
jotka oli ennen
eikä yksikään särkynyt nuotti
saisi mussa aikaan sitä
mitä tokion tuhannet valot saavat
kun mun silmät ei kestä kohdata totuutta
Selite:
musta tuntuu, et mä olin jossain vaiheessa oikeasti sellainen ihminen, jota itsekin pidin hyvänä. silloin mä keksin niitä sanoja jotka ei oikeasti ole totta, ja niille sanoille yhteyksiä jotka voisi olla totta, mutta ei kuitenkaan ole mun elämässä. nykyään mä ihailen tiettyjä ihmisiä, ja niiden taitoa kirjoittaa. mut ehkä mun elämästä on loppunu se kaikki hohto, minkä avulla ennen kirjoitin, ja se into jolla kirjoitin. ja mä kuulostan ihan joltain muulta, kuin itseltäni kun mä kirjoitan tätä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
