Lähijuna R, se kaverini vei luotani pois.
Ikää kymmenen, kumpa joku sut takasin tois.
Vieläkin kuvia mä katselen, kuinka sua kaipaankaan.
Vieläkin toivon, ettei oltais menty raiteelle leikkimään,
siten oisin saanut sut ehkä vielä hetkeksi jäämään.
Tästä kenellekään uskaltanut puhua en,
silti muistan tapahtuman draagisen sen.
Oltiin niin viattomia, pieniä, pikkulapsia vain.
Ekan parhaan ystävän mä silloin sain,
mutta joku sen pois vei noin vain.
Kumpa joku kuulisi avunhuutoni mun,
en saa mielestäni pois hymyäsi sun.
Iltaisin itken tuskaani taas hippusen pois,
kumpa joku mulle onnellisuuden taas tois.
Joka yö katselen tähtiin, sytytän kynttilän ja kuiskaan
pimeään yöhön: "nyt sulla on parempi olla"
Selite:
Päälle päin sitä ei vaan näe, mikä toista hiertää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ystävän koskettavaa muistelua.
Ihana kosketava runo