täällä
ruusut eivät koskaan kuole
syksyn värit ovat ikuiset
aurinko lämmittää yhä
unelmiemme Uppsala
mukulakivikaduilla
tuomiokirkon kellojen kaiut
talojen kiviseinistä
ne soivat kauniimmin kuin koskaan
maailman kaunein kaupunki
sinun kanssasi vielä kauniimpi
keskellä virtaava joki
sen varrella kasvavat puut
muistathan vielä vanhan sillan...
menneiden aikojen muistot
hengitän historiaa
tämän tahdon muistaa ikuisesti:
sinä ja minä
hiljalleen hiipuva syksy
ja unelmiemme Uppsala
Selite:
Ilman sinua, rakkaani, voisin jäädä ja kenties jäisinkin tänne ikuisiksi ajoiksi - unelmieni Uppsalaan...
(Proosallinen sivuhuomautus: Tiedän kyllä, että suomeksi kaupungin nimessä on vain yksi p. Mutta mielestäni ruotsalainen kirjoitusasu on kauniimpi.)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kerrassaan hieno ja upea runo ja loistavasti olet kirjoittanut tämän!!..Tämän laitan suosikkeihini!! :o)
Kiitos kun kirjoitit sen kahdella p:llä, se todella sointuu paremmin... :D Ihana runo, kerrassaan ihastuttava! C: