Tämä syksy

Askeleet eivät enää kanna eteenpäin,
huomaan pysähtyneeni.
Aika juoksee minua kovempaa ja
jään sen jalkoihin muistoihin kietoutuneena.
Oranssi viljapelto käyttäytyy kuin meren aallokko
tuulen vietävänä ja huomaan,
että on jo syksy.
Ovathan yöt pimeitä ja kylmiä.

Mitä tahansa teen, löydän sinut mieleltäni
ja minne tahansa menen, sieltä sinä puutut.
Niin merkityksettömältä kaikki tuntuu,
kun en voi jakaa asioita kanssasi.
Olemme kumpainen toisiamme satuttaneet
ja tieten tahtoen eri poluille lähteneet.
Nyt minun polkuni on peittynyt sammaleeseen
enkä näe edessäni päämääriä.
Vain sinun kuvasi, eleesi; olemuksesi välähtelee
kirkkaana ja eläväisenä edessäni,
muistuttaa onnesta ja rakkaudesta.
Se lämmittää näiden syksyisten öiden kylmettävää
vartaloani hetkittäin ja sydämeni hakkaa
unohtumattomia rytmejä intohimosta joita
rakkautemme synnytti.
Niiden tunteiden kirvoittava ikävä on ehkä
raskain taakka, minkä voin kuvitella kannettavakseni.

Askeleet ovat raskaita, suunta kadotettu,
mutta tehtyjen valintojeni kanssa minun on selviydyttävä.
Tämä syksy, se talvi ja ne muut.