Tärkeä tehtävä

Runoilija Teemu Samuli

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Teemu Samuli kuva
♡
mies
Julkaistu:
6
Liittynyt: 18.11.2026
Viimeksi paikalla: 19.11.2026 20:40

Asuinpaikka: Kuortane
Syntymäpäivä:
23.7.1974


Tosiaan, aloitin kirjoittamaan runoja ja laulunsanoja,
vuoden 2025 loppupuolella.
En tarkalleen muista, miksi aloin laittaamaan
sanoja toisensa eteen, mutta mielestäni,
se oli vain pieni hetki.
Hetki, jolloin sain päähäni ajatuksen -
olisiko minusta kirjoittamaan.
Olisiko minusta runoilemaan ja
laulunsanoja tekemään?
Se oli hetki, joka muutti elämäni.
Kulunut vuosi on ollut luomisen aikaa.
Olen kirjoittaessa mennyt syvemmälle ajatuksiini,
kuin varmaan koskaan aikaisemmin.

Runous on ollut merkittävä asia minulle. 
Runoudessa en ole ollut kertaakaan kateellinen
muille ihmisille.
Olen aidosti iloinnut toisten ihmisten kirjoituksista, 
heidän tekemistään runoista.
Runous on ollut kuin paikka,
jossa saa hengittää samaa ilmaa niiden kanssa,
jotka tekstejä kirjoittavat, niiden kanssa,
jotka runoja tekevät.

Se ei ole mikään salaisuus, että olen
uskovainen mies. Joskus se näkyy runoissani,
joskus taas ei. Kirjoitan mitä milloinkin,
aiheesta kuin aiheesta. Annan ajatusten
lentää ja joskus syntyy jotain,
jonka haluaa muillekin esittää.

Kiitos kun luit ja kiitos jos kommentoit :)
 
TÄRKEÄ TEHTÄVÄ

Märkä koivunlehti maassa,
kesän jättäneenä.
Sammalpeitto kiven päällä,
suojaksi kiven kasvaneena.

Kukka kuihtunut,
varrestaan katkennut,
makaa kanssa koivunlehden
luona vanhan hautakiven.

On kivi nähnyt
monta ohikulkijaa,
nähnyt yhtä monta
rakkaintensa surijaa.

Vuodet kantanut on kivi
taakan hiljaa,
ikävän ja surun voinut
kanssa toistensa jakaa.

Sadepisaroita valuu
kiven poskilla,
Saa kiven posket
jälleen kyynelillä olla.

Ne kyyneleitä,
ovat lapsien,
kyyneleitä surevien puolisoiden,
kyyneleitä kaikkien,
tänne vielä jääneiden.

Sateen jälkeen,
saa tuuli puhaltaa.
Kyyneleen tuuli kuivaa,
saa heitä tuuli koskettaa.
                                                                                          
Kivi siinä seisoo lähellä,
tärkeä tehtävä, kivellä tällä.
Kun kipu suurin on,
kivi seisoo vierellä.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis runo oivallisesta aiheesta. Hautakiviin ja hautausmaihin yleensä kytkeytyy paljon hiljaista, joskus sanatontakin runoutta. 
Kiitos kommentistasi. Täysin samaa mieltä kanssasi. Hautausmaalla kävely rauhoittaa ja vaikka kuolema on jollain tavalla läsnä hautakivien kautta, ei se koskaan ahdista minua, enemmänkin vie ajatukset pois kaikesta kiireestä. Kivien katseleminen on mielenkiintoista. Ihmisiä syntymä- ja kuolinpäivien takana. Mitäköhän kenenkin elämä on ollut ja miten ja miksi on päättynyt.
 

Käyttäjän kaikki runot