Miehen itku

Runoilija Teemu Samuli

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Teemu Samuli kuva
♡
mies
Julkaistu:
6
Liittynyt: 18.11.2026
Viimeksi paikalla: 19.11.2026 20:40

Asuinpaikka: Kuortane
Syntymäpäivä:
23.7.1974


Tosiaan, aloitin kirjoittamaan runoja ja laulunsanoja,
vuoden 2025 loppupuolella.
En tarkalleen muista, miksi aloin laittaamaan
sanoja toisensa eteen, mutta mielestäni,
se oli vain pieni hetki.
Hetki, jolloin sain päähäni ajatuksen -
olisiko minusta kirjoittamaan.
Olisiko minusta runoilemaan ja
laulunsanoja tekemään?
Se oli hetki, joka muutti elämäni.
Kulunut vuosi on ollut luomisen aikaa.
Olen kirjoittaessa mennyt syvemmälle ajatuksiini,
kuin varmaan koskaan aikaisemmin.

Runous on ollut merkittävä asia minulle. 
Runoudessa en ole ollut kertaakaan kateellinen
muille ihmisille.
Olen aidosti iloinnut toisten ihmisten kirjoituksista, 
heidän tekemistään runoista.
Runous on ollut kuin paikka,
jossa saa hengittää samaa ilmaa niiden kanssa,
jotka tekstejä kirjoittavat, niiden kanssa,
jotka runoja tekevät.

Se ei ole mikään salaisuus, että olen
uskovainen mies. Joskus se näkyy runoissani,
joskus taas ei. Kirjoitan mitä milloinkin,
aiheesta kuin aiheesta. Annan ajatusten
lentää ja joskus syntyy jotain,
jonka haluaa muillekin esittää.

Kiitos kun luit ja kiitos jos kommentoit :)
 
MIEHEN ITKU

Yksi mies seisoo pihalla sateessa,
Seisoo paikallaan kädet kohmeessa.
Kukaan ei tiedä, ettei se ole sadetta,
se on kivun paino, joka nyt valuu kasvoilla.

Yöllä sade lyö hiljaa ikkunaan,
toinen mies nojaa huoneen laitaan.
Kaikki raskaat vuodet, niistä maksettu on hintaa,
hiljaisina kyyneleinä särkyy miehen rintaan.

Kuka sen näkee, kuka sen kuulee,
kun miehen vartio murtuu ja valuu kyyneleet.
Ootko yksin silloin, kun tiput polvilleen?
Kuka kantaa sua, kun on voimat kadonneet?

Näin maailma kaatuu, kun mies yksin murtuu,
ei jäljellä voimaa, kun silmä nyt kostuu.
Kyynel putoaa yöhön hiljaa, maailma nukkuu.
Nyt on pimeää sun sisällä, kipu vain tuntuu.

Miehen itku, hiljainen virta,
miehen itku, salainen kivun hinta. 
Se kulkee syvällä miehen sisällä,
pois pesee kipua kyynelillä.

Miehen itku on kuin hiljainen rukous.
Joskus salainen kyynel, koskaan ei heikkous.
Se kulkee piilossa miehen sisällä,
pois pesee kipua kyynelillä.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot