Kilahdus vain
ja olet poissa
taikuri sanoi acrabadabra ja puf
aivan kuin kellon lyönnin kaiku jatkaisi matkaansa yksinäisessä savupiipussa kohti vasaraa ja alasinta.
tuut tuut tuut tuut tuut
sitä herää siihen, että olisi voinut tehdä kaikkensa ja sanoa mitä tuntee ja tietää, mutta
sitä tyytyi vain unelmoimaan ja tuudittamaan itsensä valheeseen, jonka tiesi päättyvän
päättyvän kuin päivänsäteen nurmikolla
kesken talvisen iltapäivän.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Melko mielenkiintoinen tämä. Leikkisä, mutta samalla kovinkin vakavan oloinen. "sanoa mitä tuntee ja tietää" Se pitäisi meidän kaikkien muistaa : ) Surullinen mieli kuitenkin jää runon jälkeen, vähän sellainen kaikki ei ole miltä näyttää runo. Kovin kuitenkin tykkäsin tästä.