Suopursupuutarhassa laskee aurinko
yöhön heräävät äänet joita päivällä ei näe
kipinöitä nousee valkeastani ylös taivaalle tähtien seuraksi
ei ole kulunut aikaa ja silti olen vanhentunut tiedän sen kämmenviivojeni syvyydestä
jos
olisit tässä nyt
olisimme kaiketi hiljaa
kaikki sanottukin on jo unohdettu
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Peltisydän | Ihokylmyys | 11.10.2026 | 1 | Runo |
| Peltisydän | Viimeisen kerran | 7.10.2026 | 2 | Runo |
| Peltisydän | Suopursupuutarha | 3.10.2026 | 2 | Runo |
| Peltisydän | Polkuja | 2.10.2026 | 2 | Runo |
| Peltisydän | Harhailija | 27.9.2026 | 1 | Runo |
| Peltisydän | Valon sirpaleita | 26.9.2026 | 4 | Runo |
| Peltisydän | Ei mikään tietäisi | 19.9.2026 | 1 | Runo |
| Peltisydän | Pelkkä ihminen | 1.9.2026 | 1 | Runo |
| Peltisydän | Liikaa | 20.8.2026 | 2 | Runo |
| Peltisydän | Lintuna | 17.8.2026 | 2 | Runo |
| Peltisydän | Liki | 11.8.2026 | 2 | Runo |
Kommentit
Sisältö myös lumoaa ja koskettaa.
Tyylikästä!