Uskalsin

Minä uskalsin rakastaa, ja nyt on vuoroni levätä.
Muille näkymättömän, minä uskalsin hahmottaa.
Uskalsin kuvitella maan tuolla kantavan, ja hypätä.
Ja Itseni, kaikkeni, uskalsin minä pantiksi asettaa
 
Uskalsin kohdata tuskan ja tumman, tuon kaiken lopun.
Tiesin, yö tulee, ja kaiken hyvän, se huonoks muuttaa
Minä uskalsin kohdata totuuden, ja todeta, ei syy oo sun
Ja kuitenkin alusta aloittaa, taas näkymättömään luottaa
 
Minä uskalsin rakastaa, niin ehdoitta kuin osaan vaan
Ja olla rakastettuna, sieluni toiselle paljastaa
Minä uskalsin sen, sitä estää pystynyt ei pelkonikaan
Ja tietäen sen, uskalsin elämältä turpaan ottaa
 
Minä uskalsin rakastaa, ja uskallan varmasti uudestaan
Uskallan olla kiitollinen, minä taipunut en varjoni vihaan
Katkerat ajatukset päätin; "ne loppuun asti kuunnellaan"
Ja uskalsin vihalleni kiitoksen antaa, tekee työtään vaan.
 
Uskalsin haluta vihattoman mielen, vaan olla antaa
Enkä katkeruuden halunnut mielensairaudeksi yltää
Ja uskalsin hyväksyä, ettei mun anteeks tarvii antaa,
Koska anteeksiantoa ei oo sulla yhtään syytä pyytää.
 
Uskalsin herätä aamuun taas, jossa me ei enää oltu me
Ja uskalsin tehdä sen, jättää toivon rippeet nuo rauhaan
Toivoa uskalsin kiittää, turvaan saattaa, nyt me lepäämme
Uskalsin minä antaa tyhjän tulla, ja antaa sen olla vaan.
 
Olen uskaltanut rakastaa. Ja siihen itseni kadottaa
Uskalsin myrskyt sisälläni elää, ne laululla taltuttaa
Ja uskalsin itselleni luvan hymyyn taas antaa
Ja siksi, uskallan, rakastaa uudestaan