Rusifer

Seuraani istuu, innostun heti. Tiedän mitä hänellä on sanottavaa

Ja en haluaisi sitä kuulla, mutta silti en voi olla kuuntelematta

Innostun, suutun. Olen samaa mieltä. Mutten haluaisi olla

Hän näkee sen ja hätääntyy. Kertoo totuuksia, joita vain me tiedämme

Hän hoiti puhumiseni kun en itse pystynyt. Hän piti puoliani. Oli luonani.

Mutta nyt puhun taas, ajattelen itse. Hän ei tuomitse, vakuuttelee vaan

Kaikki paha on tapahtunut ja totta, viha ja tuska on oikeutettua kyllä

Minä haluaisin sittenkin vain olla rauhassa ja vihatta

Hän ei tule enää niin usein. Käy kuitenkin luonani aika ajoin

Hän huutaa vastaan, kun haluan olla ajattelematta sitä

Hän sanoo, että silloin he voittavat. Ja minusta välillä tuntuu siltä

Mutta useimmin minusta tuntuu siltä, että olen jo voittanut

Hätä, tuska, huuto. En siitä eroon halua. En tuota halua poistaa.

Haluan, että se tietää arvonsa. Tuntee tärkeytensä. Kiitän sitä.

Se tietää sen. Mutta ei sitä näyttää osaa. Suojeli, rakasti sitä

Ei tarvitse enää suojella. Hiljaisena sitä kiitollisena katson.