Avohaava

Tiiätkö yhtää et milt tuntuu ku hukkuu?
Kukaan sua ei auta ku voimat sult loppuu
Nyt kuvittele että se ikuisesti jatkuu
Tolta se tuntuu, siin hetkes ku sattuu
 
Miks helvetissä täst pitää näi paljo kärsiä
Tän kivun mun rinnas mut palasiks repiä
Toipumista ei tää kyl viel ollenkaa muistuta
Toipumista siitä ku mun vierelt päätit poistua
 
Muistan mä vielä kun ton päätöksen tein
Jonka vääräks tiesin, silti loppuu asti vein
Sä luoksesi kutsuit, mut suhteeseen et
Sen suoraan sä sanoit ja selväks sen teit
 
Mä mukaan tohon lähin, koska rikki olin tolloin
Mulla kipuu nii isoo ei oo sisäl ollu muulloin
Kun unieni nainen mut toiseen vaihtoi tolloin
Kipu mulle liika sen sun piiloon taakses sulloin
 
Se alkoi siitä kun sä mut sun arkeesi kutsuit
Iltoi kanssas jakamaan sekä vierellesi öisin
Uskoin silloin et mut siihen iäksi täksi tahdoit
Mä olin kaikkee mitä halusit, kunnes itseni kadotin
 
Meil oli kyl hetkii, niit päivii ja iltoi, ku naurut ja tunteet
Oli puhdast ja aitoo. Ja mä oikeesti silloin hyväksyin sen,
Et tällee me voidaa parhaiten. Olin ehkä vähän myös onnellinen
Enkä unelmien vankina vaan sun kans tän hetken valtiaina.
 
Vähitellen paikka mun katos tosta vierest sun
Poispäin aloit vetäytyy, must tarkotuksel etääntyy
Syyn huomasin mä kyllä sille, muttet kertonu siit mulle
Mua sumutit ja hyväks käytit, nii paikan uuden mun näytit.
 
En ollut sulle ainoa, en tärkein, en rakkain,
Mut huomannut en mä et tunteit ei ookkai,
Ku vaa mulla sun suuntaan ja yhtään ei taapäin,
Taasko tää meni näi, et kaikki onki väärinpäi?
 
Mun pelkoni otti uuden muodon todellisuuden,
Kun sä tapasit meiän töissä ton miehen uuden
Ja kattoo teiän suhteen syvenevän vierestä jouduin
Ja esitit silti et välil meiän kahden on kaikki samoin
 
Mun traumojen luomien tunteiden muistojen
Uudelleen elämisen tuskien kokemisen
Myötä sen totuutta mä kohdata voinu en
Sitä että tärkee taikka rakas sulle ollutkaan en
 
Mut korvasit sä toisella, ja vittu kellä vielä?
Mun vittu pomolla! Sama työ, nähään siellä!
Et selitystä, totuutta, mitään tästä sanonu,
En tuntea mä surua taikka menetystä pystyny
 
Rikki mun ajatus, totta vaan pahuus
Kun tajusin sen, niin ilmeni totuus
Tilanteen meidän suhteemme karuus
Ilmeistä nyt on mun arvottomuus
 
Mieleni itsensä haltuunsa otti,
Se tunnisti uhan mut voittavaksi
Ennen tän alkua se mua kyl varotti
Kipu noin iso ei sovi sivuutettavaksi
 
Mun omassa maailmassa, mielessä hauraassa,
kaukana sairauden luomassa kuplassa,
Toiveessa naiivissa, vinossa, puhtaassa,
Piilossa totuutta, sen kieltäen, paossa
 
Menetystä käsittelin, keskellä tän härdellin,
Pomo kaiken lisäksi mun kohtaamista vältteli,
et salaisuutta teiän en vahingos vaa väläyttelis
Ja kahden te viihdytte, näin mä tän päättelin
 
Mä ennen olin ainut joka sut nauramaan sai
"Hauskempi kuin sinä on!" muistit kertoo mulle
Kesän verran esitin syyt pahaanoloon mulla
Johtuu töistä yksinomaan, stressiä tää mulla
 
Meidän suhde muutti muotoaan, toisillemme arvoaan
ja huomiomme kohteitaan, joissa hetkiämme jaetaan
noita spontaaneja iloja et mun kaa enää hakenut
Naurun pienet taikahetket sä hänen kanssa kokenut
 
Ei osaa ollut mulla enää elämässä sun
Mä viimeisen pisaran toivosta käytin,
Sumutit mua ja pimennossa pidit, mun
Kärsivän näit ja näystä siit pidit
 
Tarvinnut sun ei ollenkaa menetystä kipuilla,
kun täytit tarpeesi sun sillä uudel hepulla.
Mut sivuun vaa siirsin, teit kiva vierest seurailla.
Kun korvaisit mut toisella, syytä, selitystä vailla.
 
Sitä totuutta kohdata mä pystynyt en
Kun mieli mun kielsi nähdä ton toden
Ei valtaa mulla valita mun ajatuksia omia
Trauman luomaa kaikki, ku mun järki piti lomia
 
Meidän välit täysin viilensit,
Sä yhteytemme katkaisit
Et haluu musta kuulla mitää,
Ei kiinnosta mun tuska ketää
 
Mä hyötyä en himoo, en rakkautta tai iloo
Tuntumaan sus saanut, vaa muistutin vahinkoo
Meidän yhteys se katkes, kadotin mä sut
Mieli mult murtu sitte ku luotas käskit pois mut
 
Sä näytit teoin et arvostusta ei muhun kohti löydy susta
Maailman näin tumman vain, pahan voimat vallas on
Mut romahdin mä sitten vast, ku hiffasin et mun luottamuksen
Vaihdoit saadakses sä siltä sen, se vaati ihmisuhrauksen
 
Tiedä en vielkää, et mietitkö yhtää,
Et tuntuuks se miltä ku siirretää syrjää
Ja vierestä pakotat seurata tyhmän
Ku sun vitsitki viedää, häpee? En yhtää
 
Mä painin mun mieleni pirujen kans kehässä
Mikä traumojen tuote, mikä totta taas tässä
Työ alkaa mun mieleni haavoja näyttää
Niitä joita en jaksa enää valheilla täyttää
 
Ei päättää sitä ite saa, et mitä oikee haluaa
Ja vaik tiesin sen hyvi et just täst nyt on kyse
Et et vaa toisiinne ihastuitte sitä tahtomattaa
Eikä täs sittenkää ollu must ollenkaa ees kyse
 
Ei se tehny täst kyllä yhtää sen helmpompaa
Etten tienny mitä tunsin sua kohtaa oikeestaa
Mielenmyrkyt hälveni ja mä aloin näkee totuutta
Suru valtas mut, enkä enää halunnu mä vihata
 
Mä näin sut nyt toisin, mut ehyt en oo vielä
Kun selän mulle käänsit, ni oliko se apua?
Hylätyksi tulemana sen silloin sain mä kokea
Ilman etäisyyttä mä en ois koskaan voinu toipua
 
Silti tekopyhää väittää, et teit sen mun takii
Me molemmat tiedetää, et tätä tässä haettii
Syytä musta johtuvaa, teille täydellistä alibii,
Julkista tarinaa jossa ootte syyttömii
 
Välillä mä mietin et hävettääks sua yhtää?
Valehtelit, sumutit, hyväks käytit, häpäisit.
Hymyä en sulta siedä enää mä kyl yhtään.
Seireeniksi tunnistin, mut aivan liian myöhää.
 
Nyt on aikaa mennyt, ja mieltäni oon huoltanut
oon psykoterapias käyny ja paljo apuu löytäny
En kaikkee tiedä, sitä mitä tapahtunut oikee on
Nyt keskityn vaa siihen mikä totta ainoastaa on.
 
Joka päivä vaikeeta ku kohtaat mut vaa valheilla
Sä lypsää koitat virheitä, joita sitten käyttää aseina
Edelleen me leikitää, ettei oo täs yhtää mitää
Ja mite kohtelit sä mua, ei ois yhtää satuttanu mua
 
Se kuinka kohdella toista, on päätös sun oma
Tiedän nyt, et hyödyit must, syy niin soma
Jos toisel joskus yhtään ollut merkitystä sulle
Niin päätös suhteen on hyvä näytön paikka tolle
 
Ei luoteta me toisiimme, vaa esitetää roolejamme
Vaik kummatki kyl tiedämme, et valheita vaa jaamme
Peittääksemme ton minkä ikuisesti muistamme
Kai me tällä taval meidän välii rauhan nyt saamme
 
Se et toisen löysit, ei mua ollenkaa se haittaa
Et toisella on sulle antaa jotai vähä parempaa
Eikä ees sekää, et jouduin kasvot töissä menettää
Enkä ees siit et teiän flirttailuu jouduin sietämää
 
Vaan se mua sattuu vieläkin, että totuuden sä multa kielsit
mua sumutit ja harhaisuudekseni sen häpeättä väänsit
Myit mun luottamuksen ja vielä kehtasit sä esittää
kaiken hyvin olevan, ku puukkoo iskit taas mun selkää
 
Mä yli tästä pääsen, siitä ollenkaan en huoli
Puhtaasti mä rakastin, se rakkaus vaan kuoli
Jos kohdalle mun osuu taas rakkaus ihan nuori
Niin uskallan mä rakastaa, rakkaus on kuin vuori
 
En vihanen oo, vaan surullinen.
Menetin mulle tärkeän ihmisen.
Ja valheistasi huolimatta suhun
Pelkään että taas kohta ihastun
 
En mä kostoo haudo sua kohtaa,
et syyllisyyttä toiminnasta tunne
tästä, mihin voi tää nyt johtaa?
Emme enää toisiamme tunne.