Kevätkieli

1

Jossakin tuolla
hirvien helvetissä
vanha mies kulkee pitkin
ratakiskoja ja hyräilee surusta
kalvennein käsin, maalatuin kasvoin,
                     kielensä alla kevät:

- Eeli, Eeli, miksi, miksi, miksi ei?




2

Kirsikat ovat kukkineet, luumupuut ja omenat,
karviaiset ja kevätesikot, nyt on ruohojen aika,
heidän vuoronsa, jotka ovat nöyrät ja
vaatimattomat.




3

Odotan sanaa auringosta juopuneilta unikoilta,
kimalaisilta, pilviltä, odotan sanaa tulvivalta
Niililtä, Ra:lta ja hänen veljeltään, vaan

Ithakan peltojen yltä ovat pääskyset kadonneet,
kurjet ja peltopyyt.