Rohtuneet silmäsi

Kärsi yksin tuskasi öissä
muista unohtaa kauneus
elämä, jonka joskus koit,
sisäisen olentosi hauraus

kaipaa sitä,
odota sitä,
menetä sen muisto
pimeisiin öihin,
pimeisiin päiviin,
mustiin kiiltäviin jäihin
armottomien tähtien alla

Usko ja kaipaa
vaikks hajonnut on kaikki se,
minkä rakensit kantamaan, kestämään elämäsi,
kaiut kaukaisuudesta

Et menettänyt mitään
avasit rohtuneet silmäsi vihdoin