Olen uppeluksissa oleva merilörttö; limainen, kylmä, nahkea, epämääräinen muodoltani. Asun meren pohjamudassa sen kohinaa kuunnellen. Tältäkö maapallon ääni kuulostaa? Hän pitää minusta huolen, ohjaa sinne missä on ruokaa, pitää loitolla vaaroista. Hän lohduttaa minua alati läsnäolevalla olemuksellaan. En näe mitään, sillä silmiä minulla ei ole. Kuulen vain kohinan ja tunnen elämän ikuisen virran nahallani; minut on ohjelmoitu hytkymään ja sykkimään sen tahdissa.
oletus
