Vanha mies istui vieressäni katselemassa maalausta äärettömyydestä. Vaikka emme tunteneet toisiamme ja olimme kumpikin saapuneet omia aikojaan ja reittejään seuraten, valtasi minut tunne kuin olisimme tulleet yhdessä ihailemaan teosta. Se sai minut aina hengästymään ylitsevuotavalla kauneudellaan. Ympäriltämme kuului vaimeaa takkien kahinaa, askelien kopinaa ja yskähdyksiä, kun vierailijat kulkivat teokselta toiselle; olimme kuitenkin niin liikuttuneita, että elimme erillisessä maailmassamme.
Olemme kohdanneet täällä ennenkin, aina vierekkäin istuen tämän saman maalauksen äärellä. Tänään astuin meripihkan sävyisessä valossa kylpevään galleriaan, syysmyrskyn yhä pauhatessa sisälläni. Hänen kohtaamisensa tuntui aina lämpimältä halaukselta.
En tiedä, mikä sai minut laskemaan käteni hänen pehmeälle, ryppyiselle kädelleen. Yllätyksekseni mies ei kavahtanut; näin kyynelten suutelevan hänen elämänjanoisia kasvojaan.
