Kirjoittaa kaipauksesta joka nousee
aikaa vasten kuin lumilaikkuinen vuori
tällä tiellä ei mitään ei mitään muuta
kuin autojen loputon silta
leikkaamassa matkaa.
Ja tässä olen minä istumassa ja itkemässä
pyörän tarakalla kusiaisen purtua jalkaani,
vielä pieni ja kaikesta tietämätön
ukin peukalonhankaan mahtuvainen, vaan
tänään jo kaikesta ulos kasvanut.
Ajan helma niin lyhyeksi ommeltu, että sen sääret näkyvät häpyyn asti.
*
Laulan sinulle vielä tämän kerran
kämmenelläni 30 hopearahaa -
ala minulle mullaksi
avaa portaat meren yli.
Maisema kasvaa matalaa koivua tien nauhan leikkaamaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
