Yhdeksäntenä päivänä

- Miklós Radnótille -

 

1

Yhdeksäntenä päivänä me kaivoimme

saven seasta arkkia, taivas oli matalalla,

nälkä loputtoman pitkää, loppumaton

sade.


                             Kirjoitan vielä, kirjoitan loppuun saakka,

niin kauan kuin sormeni jaksavat kannatella

kynän luurankaa, vaikka eivät itsekään

ole sen kummoisempia.



Sota on lähes loppu, meidän päivämme luetut.

2

Seison rivissä, joka kolmas ammutaan

ja heikot tietenkin, linnunpojat 

ja sen sellaiset, kaikki, jotka

eivät kykene seisomaan omilla jaloillaan.



                                 Sitten meidät heitetään joukkohautaan, jonka

itse itsellemme kaivoimme, avasimme omin käsin mullan suun, vaan

peittelemään tarvitaan joku muu.