1
Parissa päivässä
(viimeistään)
sitä tulee aina halu
ilmaantua -
(siis kadota)
ehkä se on sitä helposti kyllästymistä,
naaraantumista tai-jotain, kaipaamista
metsänpeittoon, kuusen alle kotvasen
herrattareksi.
Auttaisikohan se, jos pukisi vaatteet päälleen
nurinpäin, uittaisi varpaankynnet
kynsilakassa, joisi kahvinsa
yhtä mustana kuin
on uusikuu.
2
Kesiä vaan sinnekin,
aamunlehti kellottaa
nyt puussa
usempi sivu näyttäisi olevan,
vihreänä koko horisontti, vedet vapaina
kalojen leikkiä leipäkivillä.
Ulpukat pukkaavat keltaistaan
pinnan alta peilaamaan, pilvet soutavat,
kehräävät pisaroista sadevesihattaraa.
Runot liikkuvat
laiskasti, jos ollenkaan.
3
Imelä tai liian hapan,
kumpikaan ei
natsaa -
pilkettä sitä pitää silmäkulmassa olla,
pyitä pivossa, risukasan alla aurinkoa.
Imelä vie hampaat, hapan sulattaa sisuskalut,
vaan huumorinkukalla sitä jaksaa pöristä
vaikka talven yli.
4
Liirum laarum ja vähän päälle,
liian helppoa tai liian vaikeaa
ei vain jaksa,
ei jaksa nostaa tikkua ristiin, keksiä
kehystä sanalle -
kesäkään ei taida jaksaa
laittaa vielä kiuasta päälle,
kovin on ollut vilpoista, taivaalla
pilvipatjojen lauttoja, kait sen kohta
pitäisi jaksaa auringon paahtaa, kun on
torkutustaan jatkanut läpi vuoden.
5
Kesälaitumilla
se taidat olla
sinäkin,
lampaana jossakin knuutamolla,
illin tillin kitkemässä tillejä, tsekkaamassa
vuohenputkien sykkeitä, postikortit
ripustettu lippunauhaksi
pyykkinarulle
vilkuttamaan.
oletus
