Miljoonia sanoja

Olen kävellyt ympyrää pitkin huonettani,
kuin ihoni alla olisi miljoonia muurahaisia,
ja olen etsinyt jotakin mitä olen kadottanut.

Se jokin saa oloni tuntumaan nyt niin tyhjältä ja ontolta,
etten tiedä miten päin kävelisin.

Haluaisin kävellä pitkin seiniä,
juosta ja hyppiäkin.

Sisälläni huutaa miljoonia ääniä,
ne kaikuu,
ja saa kehon värisemään.

Haluaisin painaa kehoni toisen kehoa vasten,
ja tuntea sen ikuisuuden tunteen,
josta ei ikinä haluaisi pois.

Kuunnella sydämenlyöntejä
ja tuntea hengityksen rintalastan kohoumina.

Sydämeni on ontto,
sielu tuntuu värisevän heikkona,
seilaavan sinne tänne,
tietämättä missä on pohjoisnapa,
ja missä tunteiden pitäisi sydämessä sijaita,
ja missä järjen.

Liiankin usein odotan että joku soittaisi,
joku ilmoittaisi itsestään jotakin.
Sitä että joku sanoisi olevansa valmis liittämään kaksi sydäntä,
ja jakamaan maailman mun kanssa.