Tunnoton

Pihalla on uskomattoman kaunista

Kuin viileä henkäys usvaisena kesäaamua

ripaus hentoa pakkasta

narinaa lumella

miljardien hiutaleiden timanttimatto
pitkin puiden oksia,
talojen kattoja

kuin sokerikuorrute

syötävän kaunista

Huuleni millimetrien päässä ikkunasta,

kevyillä henkäyksillä,
huurretta lasiin

sormienpäillä kevyitä vetoja,
pitkin ikkunan pintaa

kuvioita huurrettuun pintaan

Ei
et sinä ole enää minun

kultani

tukeni
turvani

olit sitä joskus

harvoin

silloin kun
sinulla oli aikaa

aikaa ottaa minut syliisi
sanoa että välität

Se on nyt muuttunut

jokin sinussa muuttui

siksi minäkin

tunteideni ääripäästä ääripäähän
ihastuksesta vihaan

vihaan se on nyt jäänyt

mutta ehkä kypsyt joskus huomaamaan sen
että mä en ole sama tyttö kuin ne sun monet muut

mutta se on silloin liian myöhäistä

tiedätkö,
tapoit sen tunteen minussa jo.