Rakkausruno

kertakaikkisen hieno! kiitos!

Kuin aurinkoisin säkehin tuikkivia sanojasi luin, puin oitis aatoksein säällisemmin. Ei sillä, että myrskyä mielisin näin, vaan kun sisinpäin liikahtelemaan alkoi vaikka aivan varppina aivan paikallain vain tavailin ja arvoitusta availin kuten ovia täällä, kun tänään sopivan tuulisella säällä sisäilmaa vaihtain sain vain vaivoin pidettyä sydämeni sijoillaan kun se pyrkiä tahtoi kai... nytpä muistankin... perjantaina näin moottoritiellä huristellessa jonkun höntyilevän ilmassa ja ihmettelin mikä lintu noin leijailee, no sellainen sydän pallo, mistä lie ja minnekköhän.. oli jo melko uuvuksissa. Nyt onkin rauhoituttava ettei herttiseni karkaa maailman tuuliin kun sai jotenkin nyt virtaa, ilman epi.. debi.. mitälie laattoria. Rauhallisesti se on otettava, nyt mun... vaikka ilmakin on kuin morsian... oikiamminkin. Henki kulkee hyvin. Runossasi.