Juhannuskirje Rakkaudelle

Parahin Rakkaus,

Lähestyn sinua vilpittömin aikein nyt
kun kaupungit hiljenevät 
valtatiellä ryntäillään
hyttysiä vihataan 
vegaanitkin syövät makkaraa 
joudutaan viettämään aikaa yhdessä
elämänvalintojen summana
miettien 
mitä viivan alle jääkään 
(päihtymyksistä jätän kirjoittamatta
samoin veden varaan heittäytymisistä)
 

Kysyisin sinulta

välimatkoista

vääristä elämäntilanteista

ontuvista ajoituksista

Kyseenalaistaisin myös taipumuksesi tuhlata vuosia

haaveisiin

 

Vuoksesi itketään,

varjelkoon että itketäänkin

  ja räpiköidään

Tiedän, tiedän,

 on myös hajottu

On suin päin sukellettu 

 kompuroitu kolaroitu

sirpaleita pirstaleita

kasattuna uudestaan

lemmitty ja lämmitetty

huolehdittu 

hoivattu

 

Rakkaus, vuoksesi,

 askellettu on määrätön määrä tienpientareita

 sähkössäsi liidelty
 päin unohtumatonta täyttymystä

Kemiaa olet, sanovat,

 alkemiaa väitän!

 

Ilkut ilmeisesti 

yksinäisyyden kolhoa kipua

Teet niin vaikeaksi tuudittautua toivon syliin

kun harmaa on 

kaipauksen taivas 

 

Huumorintajusi on niin outo!

Jättää nyt ihmisen ikävä kuljeksimaan kuin irtokoira

tässä maailmassa

 jossa junat myöhästyvät

bussit lähtevät liian aikaisin

lentokoneet pysyvät maassa

 

 Lopuksi tahdon sinun tietävän

 en ole voimaton!

Kaikkien näiden auringonkiertojen jälkeenkin

heräsin onnellisena tänään

elossa olemisen riemusta

seuraavaan ajatukseen

 

Elämä on yksi päivä

On aina olemassa

 yksi päivä rakastaa

kunnes yhtenä

päivänä kuollaan 

 

Tänäänkin päätän rakastaa

Kiitollisena, menneistä

 pettymyksistä huolimatta,

alati sinun!

PS. Anteeksi mahdollinen sarkasmini

PS.PS. Vastaustasi odotan asap