Nämä ovat epätodellisia hetkiä.
Talvi kantaa enää vain sattumalta. Kesä on lopettanut jo vuosikymmeniä sitten.
Kääntymiskaistaa ei erota rikki repivästä haavasta.
Rauta tarttuu herkästi kieleen ja tekee siihen ties kuinka monennet tikapuut.
Jo riittää! Kiipeän raudasta sulkaan. Annan sateen valehdella puolestani
ja tuulen paeta kauhistuttavaan miehenkuvaan,
joka teroittaa itseään merta vasten.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tässäpä onkin runojen runo
vetää hiljaiseksi
ja antaa miettimistä
Sivut