Unohtakaa mitä sanoin.
Vanhinkin laini voi nuortua arvokkaasti.
Se tietää paljon minusta, minä en juuri mitään.
Sanat tai siis saranat toki lämmittävät
mutta ne eivät pyyhi pois taivaalta satavaa haikaranpaskaa.
Miten sitä voikin vihata jotain palloa niin paljon
että uhraa ainoan elämänsä siihen
ettei yksikään, joka mihinkään uskoo, soittaisi vaarille
ja peruisi punaista korttia.
Joku lupaa valehdella aina enemmän.
Jostainhan pitää taikoa kentälle sukeltaja.
Nollayksi on ensin hännätön pilkku,
sitten yhtäkkiä kolmekaksi,
ja satu ilman lasta tuleekin jo valmiiksi.
Skippaanko siis suosiolla seuraavan sukupolven
vai onko tämä lopullinen asentoni?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Sivut