Itku pitkästä olosta

Punainen lankani on nyt sinun.
Olen valmis
vaatettamaan veistoksen ajatuksen.

Riisun viileän viiltämän neitsyen,

elän
kuin meri olisi luonnoton.

Pinnan alla nauru
juoksee kilpaa heijastukseni kanssa.

Se nostattaa surkeimman vatsastapuhujan
pelastusveneeseen.

Tuuli
kääntyy kiveksi
                   eikä se tiedä

     mikä painajaisista on nyt.