On aamu syksyn sateiden, vielä pimeä sininen
Vesipisarat merta ikkunaan taas rakentaa
Kohti käy kulku askelten, kotiin aamun varjojen
Eksyy mereen joukko kyynelten
Metsään eksynyt on pieni lapsi
Vanhus itsensä kaduilta löytää
Mereen hukkunut on hento kyynel
Kaduille huuto ikuisuuden
Mistä tästä itseni löytäisin
Ja kenelle siitä kertoisin
Olisinko meri, katu vai metsä
Hento huuto, kyynel sydämessä
On päivä talven kylmyyden, vielä viima valkoinen
Kuurankukkaset puutarhaa ikkunaan rakentaa
Kotiin jää lämpö haaveiden, uniin unet lapsuuden
Jäätyy meri näiden kyynelten
Kotiin eksynyt on pieni lapsi
Vanhus itsensä peilistä löytää
Huutoon kadonnut on hento sävel
Valoon nyt valo varjon pelon
Mistä tästä itseni löytäisin
Ja kenelle siitä kertoisin
Olisinko valo, varjo vai sävel
Koti, peili, vai eksynyt sydän
On ilta öisen pimeyden, kohta aamu varjojen
Kastehelmet jäätyneet lumilinnaa rakentaa
Kaikuu nyt laulu orpojen, seinät tyhjät taulujen
Hukkuu toivo mereen kyynelten
Uniin eksynyt on pieni lapsi
Vanhus itsensä peloista löytää
Orvon laulu itseänsä laulaa
Epätoivo sitä säestää
Mistä tästä itseni löytäisin
Ja kenelle siitä kertoisin
Olisinko uni, pelko vai laulu
Orpolapsi, vanhus, tyhjä taulu
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi